Nelimarkka-Rahaston tehtävänä on professori Eero Nelimarkan tuotannon ja elämäntyön vaaliminen. Eero Nelimarkka rakensi isänsä kotitilalle Etelä-Pohjanmaalle, Alajärvelle Nelimarkka-museon, jonka peruskokoelman noin 1700 teosta Nelimarkka-Rahasto omistaa. Nelimarkka-Rahasto myös tukee ja valvoo museon toimintaa.

Nelimarkka-Rahasto tukee suomalaista kuvataidetta kartuttamalla jatkuvasti omia nykytaiteen kokoelmiaan. Nelimarkka-Rahaston kotipaikka on Helsinki.

Eero Jaakko 1922

Nelimarkka-Rahaston kokoelmat käsittävät Eero Nelimarkan yli 700 teosta, joista valtaosa on maalauksia, sekä suomalaista nykytaidetta lukuisilta eri kuvataiteilijoilta. Niin sanottua uushankintakokoelmaa kartutetaan vuosittain. Tällä hetkellä kokoelmaan kuuluu yli 300 teosta parinkymmenen viime vuoden ajalta. Taiteilijoista mainittakoon esimerkiksi Kai Stenvall, Tero Laaksonen, Kimmo Kaivanto, Kimmo Pyykkö, Pirkko Nukari, Jarmo Mäkilä, Stiina Saaristo ja Viggo Wallenskiöld.

Nelimarkka-Rahasto tukee elävien taiteilijoiden kuvataidetta kaikissa sen tämän hetkisissä muodoissa pääasiallisina kriteereinään teosten omaperäisyys, mielenkiintoisuus ja laatu.

Nelimarkka-Rahaston perustajajäsenet vuodelta 1945:
Eero Nelimarkka, taiteilija, myöh. professori
J. A. Hollo, professori
Ragnar Ekelund, taiteilija
Sulho Ranta, säveltäjä, filosofian maisteri
L. Wennervirta, professori

varajäsenet:
J.A.E. Nelimarkka, diploomi insinööri
Vilho Rantapihla, diploomi insinööri

Idealisti, taiteilija, museomies ja taidekasvattaja Eero Nelimarkka syntyi Vaasassa 10.10.1891 nuorimpana räätäli Erkki Nelimarkan ja hänen vaimonsa Marian kahdeksasta lapsesta. Perhe oli vaasalaistunut työn perässä, vaikka vanhempien suvut olivat asuneet Alajärvellä 1700-luvulta alkaen.

Eero kävi kansakoulun, meni sokerileipurin oppiin ja sai sällinkirjan Waasan tehdas ja käsityöläisyhdistykseltä 10.6.1907. Hänestä tuli "sälli sokerileipurin ammatissa". Käsityöyhdistyksen stipendin turvin Eero matkusti opintomatkalle Tukholmaan ja Lyypekkiin. Palattuaan Suomeen ja saatuaan potkut vaasalaisesta leipomosta Nelimarkka lähti 1909 Helsinkiin ja aloitti opinnot Taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulun iltalinjalla.

Helsingistä tuli pysyvästi Eero Nelimarkan kotipaikka. Turvatakseen elantonsa hän työskenteli päivisin Löfströmin leipomossa. Puuttuva lyseotodistus esti Eeroa pääsemästä päiväoppilaaksi Taideyhdistyksen piirustuskouluun, nykyiseen Kuvataideakatemiaan. Siksi ja Akseli Gallen-Kallelan vinkistä Eero suuntasikin Pariisiin 1912. Maalattuaan miltei vuoden Academie de la Grande Chaumiéressa hänet hyväksyttiin Helsingin yliopistoon piirtämään Eero Järnefeltin oppilaana 1912-1914. Pariisin matka jätti nuoreen mieheen myös matkustuskipinän.

Eero Nelimarkka avioitui alahärmäläisen Saima Alaviitalan kanssa vuoden 1918 viimeisenä päivänä. He saivat neljä lasta: Eero Jaakon (1919-1941), Katri Helenan (1921-1983), Juha Antti Eliaksen (1923-1990) ja Esko Tuomaksen (1925-1997).

Aloitellessaan taiteilijana 1910-luvulla Eero Nelimarkka kuului modernistiseen Marraskuun ryhmään. Hänen tuotantonsa 1920-luvun lopulle saakka sisältää monia väri- ja muotokokeiluja. Teoksista löytyy piirteitä kubismista, mutta myös vaikutteita varhaisemmasta impressionismista. Nelimarkan taide on ollut aina esittävää ja hän oli taiteilija, joka ei maalannut ilman mallia. Siksi omakuvat ja Saima-vaimon muotokuvat kattavat koko taiteilijanuran.

Eero Nelimarkka on tunnettu pohjalaisista lakeusmaisemistaan. Hän ei kuvannut yksin pohjalaista luontoa vaan myös henkilöitä, asetelmia ja kaupunkinäkymiä. Nelimarkan henkilögalleriassa esiintyvät eri alojen taiteilijat, sotilaat, professorit ja poliitikot siinä missä kansanmiehet ja emännätkin. Interiööreistä etenkin tupakuvat henkivät aitoa pohjalaisuutta.

Eero Nelimarkan taide oli myös kansainvälistä. Hän matkusti maalausmatkoilla runsaasti ensimmäisestä Tukholman-matkastaan aina 1960-luvun alkuun saakka. Hänen teoksiaan oli näyttelyissä kotimaan museoiden ja gallerioiden lisäksi usein ulkomailla alkaen Moskovasta vuonna 1917 ja lopulta Kiinassa 1958.

Näyttelypaikkoja olivat Pohjoismaiden lisäksi myös mm. Kiel, Amsterdam, Antwerpen, Berliini, Düsseldorf, Hampuri, Milano, Rooma, Bryssel, Haag, Praha, Varsova, Zürich, Firenze, Pariisi, Lyypekki, Leningrad ja New York.

Taiteilija Eero Nelimarkka oli Pohjalaisen Taiteilijaliiton perustaja- ja kunniajäsen. Hän perusti 1945 Nelimarkka-Rahaston, joka on edelleen Nelimarkka-museon kokoelmien pääomistaja. Nelimarkka sai professorin arvonimen 1966.

Eero Nelimarkka halusi perustaa taidekoulun ja -museon Alajärvelle. Se tuli korvaamaan suurta puutetta: Nelimarkan mukaan taide kuului tasa-arvoisesti jokaiselle ja etenkin hänelle niin rakas Etelä-Pohjanmaan väestö oli hänen mielestään jäänyt taiteen näkemisessä paitsioon.

Nelimarkan varhaiskauden herkkyyttä Eero Nelimarkka tunnetaan parhaiten pohjalaisista maisemistaan. Hänen merkittävimpinä teoksinaan voidaan kuitenkin pitää myös varhaisvaiheen henkilö- ja tapahtumakuvia.

Äitini 1927

Eero Nelimarkka syntyi Vaasassa lokakuussa 1891. Hän oli nuorin Erkki ja Maria Nelimarkan kahdeksasta lapsesta.

Käytyään kansakoulun Eero Nelimarkka haaveili opintojen jatkamisesta lyseossa. Koulunkäyntiin ei kuitenkaan ollut varaa, joten Nelimarkka meni oppipojaksi konditoriaan. Kesäkuussa 1906 Nelimarkasta tuli "sälli sokerileipurin ammatissa".

Elokuussa 1907 Eero Nelimarkka suuntasi ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Tukholmaan Käsityöyhdistykseltä saamallaan stipendillä. Hän tutustui matkalla kaupungin museoihin, mutta ei vielä haaveillut taiteilijan ammatista. Vakava kiinnostus taiteeseen syttyi pari vuotta myöhemmin, ja syksyllä 1909 Nelimarkka aloitti opinnot Helsingissä Suomen Taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulun iltalinjalla.

Tammikuussa 1912 Nelimarkka lähti ensimmäiselle opintomatkalleen Pariisiin. Hän opiskeli Montparnassen alueella sijainneessa yksityisessä Academie de la Grande Chaumiéressa. Palattuaan Suomeen Nelimarkka pääsi Eero Järnefeltin oppilaaksi Yliopiston piirustussaliin. Nelimarkan itsensä mukaan juuri Järnefelt antoi hänelle tyylillisen pohjan.

Eero Nelimarkka kuului Tyko Sallisen ympärille kasvaneeseen marraskuulaiseen taiteilijaryhmään, jonka jäsenille oli yhteistä voimakas maalauksellisuus ja kansanomaiset aiheet. Nelimarkkaa kutsuttiin ryhmän lyyrikoksi. Hänen teoksensa sisälsivät viitteitä kubismista ja impressionismista, mutta säilyivät esittävinä.

Kevätmaisema 1914

1910-luvun muoto- ja värikokeilujen jälkeen Nelimarkka suuntautui pohjalaisen lakeuden kuvaamiseen. Vähäeleisistä ja harmonisista maisemakuvista muodostui Nelimarkan leipäpuu. Koko pitkän uransa ajan hän maalasi kuitenkin myös asetelmia, kaupunkinäkymiä ja runsaasti muotokuvia. Lukuisia Nelimarkan teoksia on ulkomaisessa omistuksessa, sillä paljon maailmalla matkannut taiteilija myi osan töistään paikan päällä heti niiden valmistumisen jälkeen.

Miehen muotokuva (Paavo Viitasaari) 1922

Eero Nelimarkka oli paitsi taiteilija myös yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ajattelija. Omaa nimeään kantavan rahaston vuonna 1945 perustaneen Nelimarkan haaveena oli taidekoulun luominen Pohjanmaalle. Tämä ei onnistunut taiteilijan toivomassa muodossa, mutta vuonna 1964 Alajärvelle, Nelimarkan vanhempien synnyinseudulle, valmistui Nelimarkka-museo. Nelimarkka maalasi aktiivisesti kuolemaansa saakka. Hän kuoli marraskuussa 1977.

Wenzel Hagelstam